|
Rakas viikkotiedote,
Kävin pitkästä aikaa harrastamassa opiskelijakulttuuria. Terwaspeksi jäi näkemättä, kun en ostanut lippua tarpeeksi ajoissa. Vuoden ensimmäiseksi näytökseksi piti siis keksiä jotain muuta. Tällä kertaa päädyin katsomaan minulle entuudestaan tuntemattoman yhdistyksen produktiota: Valtsikan speksiä, ennestään tuntemattomassa paikassa, Pop & Jazz Konservatorion Arabiasalissa. Tila oli moderni, huone oli lähes täysin musta, eivätkä seinät olleet täynnä koristeveistoksia kuten Aleksanterin teatterissa (kavereiden kesken AT:ssa).
Valtsikan speksi mainostaa itseään sosiaalispeksinä eli sellaisena, jossa keneltäkään ei vaadita aikaisempaa kokemusta tiettyihin vrikoihin, mutta tämä ei näkynyt mitenkään negatiivisesti, päinvastoin speksihenki oli myös Itäisessä Satamakaupungissa voimissaan, ja näyttämöllä oli hyvä energia.
Juoni lyhyesti: Käsis oli hyvä. Opiskelijaryhmä matkustaa avaruusristeilyllä, jolla on myös aluksen kapteeni, aluksen tiedottaja (wohoo!!!), vanha pariskunta, antropologi, professori, (kauko-ohjattu ja puhuva) avustava robotti, poliiseja sekä rosvoja. Alkupuolisko oli tuttuun tapaan kevyempää ja juoni alkoi vakavoitua jälkimmäisellä puoliskolla. Näytelmässä oli paljon hahmoja, mutta onneksi itse tarina keskittyi vain muutamaan. Opiskelijaryhmästä yksi ihastuu roistoon, mutta muiden ryhmäläisten kohtalosta en muista mitään. Roiston ja opiskelijan välillä on sopivan ällö romanssi, joka päättyy tavallaan iloisesti.
Koen, että pääkohtana tarinassa on Kameleontti. Kameleontti on päätynyt alukseen osaksi maailman(kaikkeuden)näyttelyä, koska omahyväinen aluksen kapteeni on niin nähnyt sopivaksi. Kameleontti on siis erään toisen aurinkokunnan planeetalta kotoisin oleva olio. Kameleontti ilmenee huivina, jonka kantaja luovuttaa ruumiinsa kameleontin valtaan. Kameleontti ei kuitenkaan ole pahantahtoinen, koska hän vain tahtoo takaisin kotiin. Niinpä on surullista kuulla Kameleontin kotiplaneetan tuhoutuneen asteroidin törmättyä siihen. Hahmot lopulta oppivat, että huivia siirtämällä Kameleontti voidaan siirtää avustavaan robottiin, mutta Kameleontin kohtalosta ei sen jälkeen enää puhuttu. Taustalle siis jäi kummittelemaan ajatus siitä, että Kameleontti on maailmankaikkeuden ainoana lajinsa edustajana tuomittu elämään yksinäisyydessä. Tarinaan oli ripoteltu myös ihan hyviä pointteja poliittisista asioista, mutta en niistä jaksa tähän kirjoitella,,,
Kulttuurierona huomasin, että varsinaisia "omssibiisejä" ei ollut. Lisäksi repliikkien päälle huudettiin usein omstart-pyyntöjä, mikä näemmä kuuluu heidän tapoihinsa, koska yleensä näyttelijät kesken vuorosanojensa pysähtyivät kuuntelemaan yleisöä sekä toteuttamaan heidän toiveensa.
Lavastusta oli minimaalinen määrä, mikä on käytännön syistä ymmärrettävää. Tämän etuna oli se, että tanssijoille oli annettu käytännössä katsoen koko lava käytettäväksi, mikä antoi koreografiasta vastaavien kädenjäljen näkyä. Monipuolisiin tanssinumeroihin sisältyi muun muassa akrobatiaa, leikkisyyttä, vakavuutta ja yksi rohkeampi esitys. Taitavia tanssijoita kerrassaan!
Istuin kolmannen rivin keskimmäisellä paikalla, joten sain katsella esitystä parhaimmilta paikoilta. Tästä huolimatta, toisinaan laulun sanojen erottaminen oli vaikeaa tai jopa mahdotonta muiden soittimien seasta. Kaiken kaikkiaan kelpo esitys. Yleisarvosanaksi annan valtio-opiskelijoille 4/5. Tämän perusteella menen katsomaan myös ensi vuoden produktion.
|
